Uskotko itseesi?

Minä: uskotko itseesi
Hän :uskon
Minä: uskotko oikeasti itseesi?
Hän: uskon
Minä: uskotko että voit saada hyvän numeron kokeessa
Hän: uskon
Minä: uskotko että pääset hyvään kuntoon
Hän: uskon
Minä: uskotko että voisit perustaa firman joka tuottaa miljoonan
Hän: en oikeastaan
Minä: uskotko että pääset opiskelemaan heti minne haluat
Hän:en
Minä: uskotko ylipäätään mihinkään mihin muut eivät usko sinun pystyvän

(hiljaisuus)

Luulemme uskovamme itseemme, mutta uskommeko kuitenkin vain sen, mitä muut meistä uskovat?
Lapsesta asti meitä kehotetaan peilaamaan itseämme muista ihmisistä. Teemme sitä nykymaailmassa täysin tahtomattakin ja pakosta. Emme enää tiedä, että mitkä ajatukset tulevat meistä itsestämme ja mitkä televisiosta tai naapurin papalta. Joten miten voisimmekaan täysin uskoa itseemme?


Kolikon toinen puoli on idolssin koelauluihin madonnan lailla asteleva laulutaidoton primadonna. Hänkin on vain peilannut itseään muihin. Jostain syystä peili on vain vääristänyt parempaan päin, kun toisilla se vääristää toiseen suuntaan. terve itseluottamus on elinehto tavoitellessa unelmaa oli se sitten mikä tahansa.
Loppuun voisin todeta että onneksi jokainen on hyvä jossain. (EI MUUTEN OLE... jotku vaan on paskoja aivan kaikessa)

Vanhemmille.

Hei. Olen nuori-filosofi. En varsinaisesti ole filosofi, mutta rakastuin tähän nimimerkkiin, koska se herättää kysymyksen: millainen on nuori filosofi? Minun visiossani tällaisella ilmestyksellä on tyylikkään epäsiistit hiukset, pukeutumisellaan hän viestii elävänsä enemmän ajatusmaailmassa, kuin muut ja ennen kaikkea hän ei koskaan katso suoraan silmiin, mutta ei silti anna ujoa vaikutelmaa. Tein tämän blogin, koska haluan nostaa keskusteluun tabuja jotka vaikuttavat nuoriin. Täällä saa arvostella kaikkea. Minua, sinua, häntä, opettajaa, vanhempia, sossutätiä. No ihan ketä tahansa.

Aloitan ensimmäisen kirjoitukseni kysymällä suoraan: Miksi vanhemmat eivät tue lastaan silloin, kun hän sitä eniten loppuelämänsä kannalta tarvitsisi? Kun lapsi, silloin jo lähes aikuinen pääsee pois koulusta. (lukiosta tai ammattikoulusta).

Olen tahattomasti ja tahallisesti havainnoinut kavereitteni perheiden tapahtumia. Niin monessa perheessä alkaa heti huuto sillan alle joutumisesta ja kotoa potkimisesta, kun se on mahdollista eivätkä vanhemmat enää ole lailla määrättyjä rakastavia huoltajia. Loppuuko tämä 18 vuoden kestävä aina niin "valtava" rakastaminen tähän hetkeen. Samaan hetkeen, kun nuori jonottaa ensimmäistä kertaa baarin ovella ja on usein enemmän hukassa kuin koskaan elämässään. Eikö tässä haavoittuvassa vaiheessa oleva nuori tee helposti vääiä valintoja? Tarviiko siihen vielä lisätä uhkailuja kotoa lentämisestä ja sillan alle joutumisesta?

Tietenkin nuoren pitää oppia elämään omillaan, mutta uskon että yksi suuri salaisuus onnellisen yhteiskunnan luomisessa on se, että kaikkein kriittisimmässä vaiheessa vanhemmat eivät vain painostaisi lapsiaan nopeimpaan uraputkeen, vaan auttaisivat heitä toteuttamaan unelmaansa, tai vähintään eivät työntäisi siihen nopeimpaan tiehen asuntolainaan ja omakotitaloon.